Viikinkiaika

VIIKINKIAIKA SUOMEN ETELÄRANNIKOLLA

Asustus

Tähän päivään saakka on säilynyt hyvin vähän viikinkiaikaisia taloja. Kuitenkin nykytekniikan ja kaivausten avulla on kuitenkin saatu selville, miten ja millaisissa asunnoissa ihmiset tuolloin todennäköisesti asuivat.
Yleinen talonrakennusmalli oli suorakaiteen muotoinen talo. Talvisin tuvissa oli hyvin pimeää, koska kaikki ikkunat ja luukut piti sulkea kiinni, jottei lämpö karkaisi. Päreet toimivat valonlähteinä, sillä kynttilöitä ei tuolloin ollut vielä käytössä. Siitä juontuukin sanonta "päreiden polttaminen". Lämpöä pystyttiin myös eristämään vuoraamalla rakennusta turpeella, sammaleella ja savella. Hyvin kylminä talviöinä eläimet otettiin sisään, sillä nekin lämmittivät kotia. Talon isäntä tai emäntä sai ilmeisesti nukkua talon parhaassa paikassa, eli uunin vieressä.
Asutus laajeni maatalouden ansiosta, sekä myös ihmisten luovuudesta käyttää metsää hyväkseen. Myös Idän kauppatie vaikutti suuresti asutuskehitykseen. Kasvusta huolimatta asutustiheys oli kuitenkin aika harvaa ja harvasti asutut paikat olivat alttiita hyökkäyksille sillä ne olivat yleensä luonnonrikkaita alueita. Joistakin paikoista on löytynyt viitteitä vakituiseen asutukseen. Ruotsalaisia ei vielä elänyt paljon Suomessa, mutta silloin tällöin ulkomaalaiset perustivat kauppasiirtoloita.
Uskomukset
Osa uskomuksista on kirjattu ylös vasta keskiajalla ja ne ovat saattaneet muuttua ajan myötä.
Jokaisessa talossa oli oma kodinhaltija, jota talonväki ruokki. Hyvin ruokittu haltija suojeli kotia tapaturmilta, mutta joku talonväestä saattoi sairastua jos henki oli huonosti ruokittu tai jos kotiolot olivat rauhattomia. Myös ihmisillä ja eläimillä oli oma haltijansa, joita nykyisin nimitetään suojelusenkeleiksi. Loukattuna haltija saattoi jättää isäntänsä, joka johti vakaviin sairauksiin.
Metsä oli mystinen paikka, jota piti kunnioittaa. Metsästäjien piti aina pyytää hengiltä lupa metsästykseen ja riistaa ei saanut metsästää liikaa. Monet jumalat soivat metsästysonnen, mutta Tapiolta, metsän ylimmältä mahdilta sai parhaimmat riistat. Ryhmässä metsään mentäessä piti kääriä hihat, ettei kukaan eksyisi joukosta ja poistuessa piti jättää eräänlainen uhrilahja. Uhrilahjoina käytettiin useimmiten marjoja tai osa metsästetystä riistasta. Puiden kaatamisessa piti olla tarkkana sillä niiden mukana saattoi tulla haltijoita. Metsästä tuotu haltija oli usein hyvinkin vaarallinen ja siksi ennen puunkaatoa piti koputtaa puunrunkoon sekä katkaista alin oksa, jottei haltija tulisi puun mukana.
Ukko Yli-Jumala oli yksi kunnioitetuimmista jumalista sillä hän hallitsi sateet ja piti pahat henget pois salamoillaan. Hänen kunniaksi pidettiin joka vuosi kevät kylvön jälkeen Vakkajuhlat, joiden valmisteluihin käytettiin runsas vuosi aikaa. Juhlaa voisi verrata nykyajan Juhannukseen.
Maahisten uskottiin olevan pikkuväkeä, jotka asustelivat maan alla. Niillä oli kyky muuntautua käärmeiksi ja sammakoiksi. Ne myös esiintyivät myös muurahaisina ja usein kuviteltiinkin muurahaiskekojen olevan maahisten linnoja. Kaikki maahiset olivat vasenkätisiä ja niiden puhumaa kieltä on kuvailtu omituisen kuuloiseksi.
Arkipäivän elämää
Arjen keskellä elävän ihmisen päivät olivat touhukkaita, sillä ruoan saanti oli taattava. Naiset pitivät huolta kodista ja sen pihapiiristä. He myös joutuivat kasvattamaan lapset, valmistamaan ruoan, hoitamaan karjaa ja tekevän kaikki käsityöt. Miehet metsästivät ja tekivät puutyöt. Tarvittavat tarvikkeet piti tehdä usein itse, mutta suuria ja taitoa vaativia töitä sai myös tilaustöinä. Metsä toimi hyvänä raaka-aineiden lähteenä. Vapaa-ajalla miehet ovat saattaneet harjoittaa metsästystaitoja tai leikkivän leikkejä kuten kirveen heitto.

Lähteet:
Suomen historia, Eino Jutikkala, 2002
http://www.greywolves.org/artikkelit/2002-03-24-Elamaa_viikinkiajan_Suomessa.html
http://www.greywolves.org/artikkelit/2001-11-01-Viikinkiajan_Suomi_(RJ).html
http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/rautakau.htm#Asunnot
http://www.geocities.com/dreamfiction/SuomiPakanallinenKansa.html