Viikinkiaika

SUOMI VIIKINKIAIKANA

Vuosituhannen vaihteen aikoihin olivat Suomessa meneillään rautakauden viimeiset vuosisadat ennen siirtymistä pois esihistoriasta varsinaiseen historialliseen aikaan. Tuo aika tunnetaan Suomessakin viikinkiaikana läntisten naapureiden valtakauden mukaan. Skandinaviassa viikinkiajan lasketaan alkaneen jo 700-luvulla jKr. mutta Suomessa uusi aika alkoi näkyä vasta 800-luvun puolella. Toisaalta Suomessa viikinkiaika jatkui pitkälle 1000-luvun puolelle, kun se Skandinaviassa alkoi jo hiipua menneisyyteen.
Varhaisemman rautakauden ja erityisesti viikinkiaikaa edeltäneen merovinkiajan kuluessa oli Suomeen vakiintunut kulttuuri, jota leimasivat oma kieli ja omat uskomukset. Mikään selkeästi rajattu kulttuuripiiri Suomi ei kuitenkaan vielä ollut. Alueellisia eroja oli paljon, koska vaikutteet kulkivat hitaasti ja usein satunnaisestikin kauppiaiden, kiertävien käsityöläisten ja muiden matkaajien mukana. Karkeasti voinee viikinkiajan Suomen jaotella Länsi- ja Itä-Suomen kulttuuripiirien väliselle akselille. Lännessä erityisesti lounaisrannikon ja Hämeen tiheään asutuilla alueilla vallitsi voimakas ja kukoistava kulttuuri. Idässä taas Savon ja Karjalan alueille hajanaisemmin levinneen asutuksen tärkeimmät yhteydet suuntautuivat enemmän itään ja etelään päin Laatokan alueelle. Idän suunnalta löytyi lähes katkeamattomana ketjuna suomensukuisia kansoja aina Uralille asti. Vaikutteet kulkivat kansalta toiselle ja päätyivät myös Suomeen asti. Vain viikinkiajalla läntiset vaikutteet nousivat yhtä merkittävään asemaan suomalaisen kulttuurin muokkautumisessa.
Asutus oli parhaimmillaankin harvaa. Suomen väkiluvun arvioidaan viikinkiaikana olleen jossain 50.000 hengen tienoilla. Talokunnan koko vaihteli parista noin kymmeneen henkeen. Orjia ja palkollisia oli todennäköisesti vain rikkaammilla taloilla. Matkustaminen paikasta toiseen oli hidasta ja vaivalloista. Teitä tai edes suuria polkuja ei ollut, joten maitse saattoivat yhtään pidempiä matkoja kulkea ainoastaan alueen hyvin tuntevat asukkaat. Liikuttaessa vierailla alueilla tai kuljetettaessa vähääkään enempää tavaroita, olivat veneet ja vesireitit välttämättömiä. Vesiteitse pystyi helposti ja melko nopeastikin kuljettamaan suuriakin ihmis- ja tavaramääriä paikasta toiseen. Näin ollen kylät useimmiten rakennettiin hyvien vesiteiden ääreen.
Elämä Suomessa oli tuolloin melko rauhallista, mutta ongelmittakaan ei selviydytty. Korkeille linnavuorille kylien lähistölle kohosikin vartiolinnoituksia, joista merta ja vesireittejä tarkkailtiin jatkuvasti Viikinkien ja muiden uhkien varalta. Pakolinnoihin vetäydyttiin ainoastaan vaaran uhatessa. Suurempien alueitten yhteistoiminta hyökkääjiä vastaan oli kuitenkin varsin huonosti järjestäytynyttä ja tilapäistä.

Lähde:
www.greywolves.org/artikkelit/ 2001-11-01-Viikinkiajan_Suomi_(RJ).html