Johdanto
Yhteisö
Uskomukset
Ruoka
Retket
Laivat
Kaupankäynti
Ryöstöretket
Aseistus
Suomi
viikinkiaikana
Viikinkiaika
Suomen etelärannikolla
Kontaktit
viikinkeihin
|
JOHDANTO
Viikinkiaika
Yleisesti viikinkiajasta ja viikingeistä
Suomessa viikinkiaika oli rautakauden jakso, joka seurasi merovingiaikaa
ja edelsi ristiretkiaikaa. Perinteisesti viikinkiaika lasketaan alkaneeksi
Lindisfarnen luostarin ryöstöstä kesällä 793.
Skandinaavista tutkimusta seuraillen viikinkiaika on Suomessakin ajoitettu
noin vuosiin 800 - 1050. Viikinkiaika kesti lähes kolmesataa vuotta,
kunnes sen katsotaan loppuneen viimeiseen viikinkiretkeen Britannian valloitusyritykseen
vuonna 1066.
Viikingit pitivät hallussaan osia Brittein saarista ja saivat haltuunsa
jopa Normandian Ranskalta. Lisäksi viikingit asuttivat Islannin,
Grönlannin ja paljon muita pieniä saaria ja perustivat monia
asutuskeskuksia Itämeren rannalle ja kauemmas.
Norjasta ja Tanskasta retket suuntautuivat melko paljon länteen,
Ruotsista itään. Viikingit suosivat Brittein saaria hyvinä
alueina ryöstö- ja valloitusretkille; siellä ei ollut vahvaa
hallitsijaa, joka olisi kyennyt pitämään viikingit poissa.
Viikingit tulivat pääasiassa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.
Heidän matkoillaan itään he liikkuivat myös Suomen
rannoilla ja Neva jokea pitkin Venäjälle. Suomalaiset eivät
oikeastaan olleet osallisina näillä matkoilla, mutta on mahdollista
että myös suomalaisia on ollut mukana ruotsalaisten viikinkien
matkoilla.
Viikingit eivät olleet verenhimoisia berserkkejä, eivät
silmittömiä tappajia ja kaikkein vähiten sivistymättömiä
barbaareja. Pohjoismaalainen sivistystaso ylsi eurooppalaisen mittapuun
mukaan hyvin korkealle, ja he olivat paljon puhtaampiakin; peseytyivät
sentään kerran viikossa.
Viikingit olivat pääasiassa kauppaa käyviä merimiehiä.
Mutta mielikuva viikingeistä kylien tuhoajina ja tappajina ei ole
täysin väärä, sillä kyllä sellaistakin on
ilmeisesti tapahtunut. Näiden ryöstöretkien yhteydessä
saatettiin myös ottaa orjia. Myös viikinkien ulkonäöstä
on monia käsityksiä, viikingeillä ei ollut sarvellisia
kypäriä, kuten Harald Hirmuinen antaa olettaa. Siinäkään
ei oikein ole perää, että viikingit olisivat olleen juurikaan
muita ihmisiä isompikokoisempia.
Viikinkien retket vaikuttivat paljon viikinkien taiteeseen ja kulttuuriin.
Suullisesti välittyneet tarinat kirjoitettiin myöhemmin, 1200-luvulta
alkaen, saagoiksi muinainnorjaksi. Tällaiset saagat kertoivat usein
oikeasti eläneistä ihmisistä, joskin kaikki ei aina ole
täysin uskottavaa eli niitä voidaan pitää pikemminkin
kaunokirjallisina teoksina, kuin täysin luotettavina yksityiskohtaisina
dokumentteina ajasta jolloin viikingit elivät. Osaltaan viikinkien
myötä kristinusko siirtyi pohjoiseen.
Kuten jo aiemmin mainittiin, että viikingit olivat kauppaa käyviä
merimiehiä. Kaupankäynnin kannalta tärkeitä kaupan
keskuksia olivat muun muassa Haithabu (nykyinen Hedeby Etelä-Jyllannissa),
Kaupang (Oslonvuonon länsirannalla), Birka (nykyinen Björkö
Tukholman länsipuolella), Aldeigjuborg (nykyinen Staraja Ladoga Laatokan
etelärannalla) ja Jorvik (nykyinen York Keski-Englannissa)
Viikinkiajan tutkimuksesta
Esihistoriallisella ajalla ei vielä tunnettu kirjoitustaitoa, joten
suurin osa päätelmistä viikinkiajan elämästä
on tehty arkeologisten löytöjen perusteella.
Arkeologiassa kaikki rakenteet, maakerrokset ja löydöt pyritään
dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti. Ne valokuvataan, piirretään
millimetripaperille, kuvaillaan kirjallisesti. Rakenteista ja maakerroksista
on myös otetaan näytteitä mahdollisia luonnontieteellisiä
analyysejä varten.
Yleisesti Suomen viikinkiajalta ei ole paljoakaan esinelöytöjä.
Löytöjen vähäisyys saattaa johtua osittain omatekoisen
raudan heikosta laadusta, joka tarkoittaa tänä päivänä
sitä, että useimmat esineet ovat ruostuneet lähes kokonaan.
Myös lähes kaikki mahdolliset kankaat ja kaikki muut raudattomat
tai lasittomat tavarat ovat maatuneet Suomen happaman maaperän takia.
Suomesta on löydetty paljon kalmistoja eli hautoja tai "hautaröykkiöitä".
Suomen eniten tunnettu kalmisto on Luistarin kalmisto Eurassa, josta tunnetaan
yli 1300 hautaa. Kalmiston haudat ovat ruumishautoja, joiden säännölliset
rivit edellyttävät aikanaan maan päällä näkyneitä
merkkejä. Tutkimukset eivät ole selvittäneet, miten ja
miksi tämä muun Suomen samanaikaisista polttohautauksista täysin
poikkeava tapa on Euran ja Köyliön seudulla omaksuttu.
Lähteet:
http://www.finland.com/viking.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinkiaika
http://www.rosala-viking-centre.com
http://www.greywolves.org/
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/03_suursavon_museo/07_rautakausi_savossa/main.htm
http://www.kokkola.fi/museo/arkeologia.html
9000 vuotta Suomen historiaa kirja - Matti Huurre
|